Olen erikoistunut Suomessa harvinaiseen kuvakudos- eli gobeliinitekniikkaan vuodesta 2001 alkaen. Olen kouluttautunut tekstiilitaiteilijaksi Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) ja filosofian maisteriksi taidekasvatuksesta ja taidehistoriasta Jyväskylän yliopistossa. Lisätietoa ansioluettelostani (pdf):
Opin gobeliinitekniikan Taideteollisen korkeakoulun lyhytkurssilla, sillä Suomesta puuttuu laajempi kuvakudoksen opettamisen perinne. Vaihdoin tuolloin silkkimaalauksen nopean sivellintekniikan hitaaseen kuvan kutomiseen. Sain aloittaa onnellisten tähtien alla, sillä tekstiilitaiteilija Inka Kivalo lahjoitti minulle työvälineen ja koululta sain runsaasti ohuita lankoja maksutta.
Työvälineenäni ovat kaksimetriset pystykangaspuut, joissa on tiheä pellavaloimi. Värjäämätön pellavaloimi saa jäädä näkyviin (yleensä gobeliineissa loimi peittyy täysin kuteiden alle). Luon kuvan hitaasti erisävyisillä ohuilla langoilla työskennellen rivi kerrallaan, nurjalta puolelta ja usein myös sivusuunnasta. Nurjalta kudottaessa osa teoksesta jää intuition varaan. Luonteeseeni sopii pitkäjänteisyyttä vaativa työskentely. Hidas toteutus antaa aikaa pohtia työni sisältöä.
Kuvakudoksen valmistamisessa on kiehtovinta luoda värisävyjä yhdistämällä ohuita villa-, puuvilla- ja pellavalankoja kuteiksi. Kuvakudoksilleni on tyypillistä hienovarainen siirtymä värisävyistä toiseen. Olen tutkinut värisiirtymiä muodoltaan nauhamaisissa, abstrakteissa kuvakudoksissani.
Tavoittelen yksityiskohtien pelkistämistä, joten otin “avukseni” maiseman abstraktin elementin – valonsäteet. Suunnittelen teoksen hyödyntäen useita valokuvia. Teen vain pienen luonnoksen piirtäen ja maalaten, sillä haluan tehdä visuaaliset päätökset työstäen tekstiilimateriaalia.
Esteettisten metsäaiheiden jälkeen nousi tarve ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Viisiosainen teossarjani Vastakohtien maailma (2017-19) sisältää myös aiempaa suurempia kuvakudoksia. Sarja kuvaa maailmamme vastakohtaisuuksia, kuten asukastiheyttä, rikkautta ja ympäristön tuhoamisen seurauksia. Kuvakertomuksen osana on aina jokin puu, kuten suuri tammi, Kalevalan maailmanpuu, joka oli tarpeen kaataa.
Vuosina 2020-23 valmistin monumentaalista, 11 neliömetrin kokoista kuvakudosta nimeltään Ataraxia. Näin suuren kuvakudoksen käsinkudonta oli minulle haaste, jolla koen liittyväni kuvakudostaiteen historian ketjuun. Triptyykki tarkastelee luonnon tarjoaman mielenrauhan kokemusta. Ohessa kuvasarja Ataraxian suunnittelusta, kudonnasta ja viimeistelystä.
Lue lisää Antiikki & Design 3/2018 -lehden Perinne elää -sarjan jutusta:
Katri Lehtola: Nautin rikkaasta värimaailmasta
“Tavoittelen yksityiskohtien pelkistämistä, sillä haluan tuoda teoksiini rauhaa ja koskettavuutta.”
-Soile Hovila