V\u00e4lit\u00e4n uusimmissa kuvakudoksissani kuvitteellisia vanhojen puiden viestej\u00e4 suomalaisille. L\u00e4ht\u00f6kohtana on Wood Wide Web<\/em> – puiden kyky viesti\u00e4 sienirihmastojen avulla. Kohdistan huomioni erityisesti haapaan, josta on tullut hyv\u00e4ksytty ekosysteemin avainlaji. Approved<\/em> (2025) upottaa katsojan vanhojen haapojen kuusimets\u00e4\u00e4n. Maisema on kiedottu sumuun kuin suruun. Emme voi luottaa, ett\u00e4 mets\u00e4 s\u00e4\u00e4styisi hakkuilta. Seis! Mets\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4<\/em> (2025) kysyy, huomaammeko pys\u00e4hty\u00e4 ja ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00f6 hinnan, jonka maksamme ylikulutuksesta. Veden peiliss\u00e4<\/em> -sarjan (2024) kuvakudoksissa kuvataan vanhojen metsien tuhoamisen ja v\u00e4hyyden aiheuttamaa surua ja kaipausta. Aihetta on l\u00e4hestytty veden heijastuksien kautta, kuin muistoina.<\/p>\n\n\n\n In my latest tapestries, I convey imaginary messages from old trees to Finns. The starting point is the Wood Wide Web<\/em> – the ability of trees to communicate through fungal mycelium. I focus especially on the aspen, which has become an accepted keystone species in the ecosystem. Approved <\/em>(2025) immerses the viewer in a spruce forest of old aspens. The landscape is shrouded in mist as if in sorrow. We cannot trust that the forest will be spared from logging. Stop! The Forest Breathes<\/em> (2025) asks if we notice to stop and understand the price we pay for overconsumption. In the Mirror of Water<\/em> (2024) -series depict the sadness and longing caused by the destruction and lack of old-growth forests. The subject has been approached through reflections in water, as if through memories.<\/p>\n\n\n\n